Nuoruusvuosista lähtien koulun terveydenhoitajasta lähtien lääkärit ja gynekologit sanoivat, että minun voi olla vaikeuksia saada lapsia. Hieman yli vuosi sitten luottogyneni "naiseusongelmissa" lupasi jo lähetteen lapsettomuushoitoihin, jos niin vain haluaisimme. Emme kuitenkaan silloin lähetteeseen tarttuneet, sillä vaikka olemme olleet yhdessä jo yli kymmenen vuotta, lapsiasia ei missään vaiheessa ollut muuttunut "konkreettiseksi". Osittain siihen vaikutti nämä kaikki puheet minun lastensaannin vaikeudesta.
Viime keväänä otin itseäni niskasta kiinni toisella elämän alueella eli päätin pudottaa lievän ylipainon pois ihan mukavuussyistä. Homma toimi kuin unelma ja kiloja karisi tasaista tahtia pitkin kevättalvea ja kevättä. Kaiken kaikkiaan ylimääräistä lähti 14kg! Pääsin normaalipainoalueelle ja tarkoitus oli vielä päästä lähemmäksi ihannepainoa, sillä tiedän kokemuksesta, että dieetin loputtua joitakin kiloja tulee takaisin. Mutta mutta... eihän siinä niin käynyt. Jouduin keskeyttämään dieettini ja laihdutusurakkani jonkin tärkeämmän takia, sillä kroppani ilmoitti perheenlisäyksen tulosta! Kyllä siinä oltiin hieman hämmentyneitä kun plussaa näyttävää tikkua tuijotteli ja takaraivossa kaikuivat ne kaikki lääkäreiden vakuuttelemat vaikeudet! Ehkä tästä ristiriidasta johtuen en osannut alkuun suhtautua raskauteen kovinkaan luontevasti. Kesti pitkälle raskautta, että pääsin "ajantasalle" asian kanssa. Tietoisesti kyllä tiesin olevani raskaana ja noudatin ruokailusuosituksia jne, mutta alitajuntani ei vain päässyt tästä tietoisuudesta osaksi.
Vaikka minun kohdalla raskauden taisi mahdollistaa painonpudotus sekä lastensaantiin liittymätön stressi, tietyt "naisellisuusongelmat" eivät kuitenkaan ylimääräisien kilojen mukana katoa. Saa nähdä myöhemmin miten asiat etenevät ja miten kroppa palautuu raskauden jälkeen.
Mutta tällä viikolla aloitin äitiysloman! Se tuntuu taas jotenkin ristiriitaiselle, vaikka odotankin vauvaa todella kovasti. Vuosi sitten en olisi uskonut, jos joku olisi sanonut tämän tapahtuvan nyt. Mutta niin se vain tämäkin päivä koitti minun elämässä ja olen siitä todella iloinen ja onnellinen. Varsinkin kun koko raskausaika on mennyt hyvin.
Sairaalakassi alkaa pakkaantumaan kaiken varalle, onhan tässä viisi viikkoa laskettuun aikaan. Jotain juotavaa pitää hankkia, mulle mehutetroja ja miehelle energiajuomaa. Mietin, olisiko rusinat hyviä energianlähteitä synnytyksessä.. Ne tulee kyllä syötyä, vaikka ei synnytyksessä menisikään kaupaksi. Kamera, laturi, kännyn laturi, imetysliivit (pitäisi vissiin käydä kaupassa..)... taidan laittaa myös puhtaat alusvaatteet ja sukat kaikenvaralta. Pesutarvikkeet tottakai. Vauvan kotiinlähtövaatteet laitan turvakaukaloon (kunhan ensin sellainen löytää tiensä meille), niitä ei tarvita vasta kuin kotiinlähtiessä.
