Se on sitten jo 10kk täynnä! Kyllä on aika mennyt todella nopeasti. Oma töihin palaaminenkin on jo nurkan takana ja pojan hoitoonlähtökin jo alkaa häämöttää. Siitä konkreettinen muistutus oli postin mukana tullut hoitopaikkailmoitus. Ei kovinkaan yllättänyt, ettei meidän poika saanut paikkaa perhepäivähoidosta. Ne kun taitavat olla muidenkin mieleen. Meidän poika menee siis päiväkotiin. Sijainniltaan päiväkoti on kyllä todella hyvä, puolen kilsan päässä, joten vieminen ja hakeminen ilman autoa onnistuu varsin mainiosti. Toivottavasti poika sitten aikanaan sopeutuu hyvin päiväkotiin. Itse äitinä en usko sopeutuvani siihen kovinkaan hyvin...
Viime neuvola oli kaksi kuukautta sitten ja silloin poika oli kasvanut hyvin. Sen jälkeen olikin sairastelua kuukauden ajan ja ruokailu oli aika ajoin vähän heikkoa. Korvatulehduksen aikaan ruokailuun liittyi oksentelua ja enterorokon aikaan ei kiinteä ruoka tuntunut sopivan suuhun. Kuitenkin samaan aikaan poika oli vilkas ja liikkuva oma itsensä. Joten kai se oli arvattavissakin, ettei painoa paljoa kerry, mutta että painoa kertyi todella vähän niin se oli yllätys. Pituutta oli tullut käyrien mukaisesti, joten painon lisäys pituuden rinnalla tarkoittaa laihtumista. Ja kun poika on jo siro ennestään, ei laihtuminen kuullosta hyvälle. Onhan se kuitenkin ymmärrettävää, että kun sairastelee kuukauden ajan niin eihän sitä samaan tapaan syö kuin terveenä ollessa. Nyt kuitenkin olisi saatava hieman painoa takaisin pituuteen nähden, joten lisäilen ruokiinkin hieman öljyä, puuroihin olen aina hieman öljyä lirauttanutkin.
Jonkin aikaa jo mietin lähteekö meidän poika konttaamaan ollenkaan ennen kuin lähtee kävelemään. Viime viikon lopulla poika vihdoinkin uskalsi lähteä kävelemään käsivarsista tuettuina. Kävelytaitoa oli väläytellyt jo jonkin aikaa olohuoneen pöydän ympärillä pöytään nojaten, mutta muualle ja muuten tuettuna ei kävelyaskelia suotunut ottamaan. Nyt ollaan siis muutaman kerran päivässä harjoiteltu kävelyä ja tasapainoa. Ja tänään poika esitteli myös pitkänmatkan konttauksen! Lyhyitä, alle metrin matkoja poika on jo konttaillut, mutta se on tainnut olla liian hidas ja harjoituksen puutteen takia turhan vaivalloinen tapa liikkua. Ryömiminen on ollut se tapa liikkua, tähän päivään asti. Huomasin vain päivällä, että nyt mennään suurin osa matkoista kontaten ja ryömimiseen vaihtoi vasta kun ei kontaten vauhti riittänyt. Eikä matkan pituudellakaan tuntunut olevan väliä. Joten ehkä meillä nyt tästä alkaen kontataan ja harjoitellaan kävelyä. Ja sen taitaa hieman näkyä yöunille nukahtamisessa, rauhoittuminen sänkyyn tuntuu olevan hieman haasteellista. Haluaisi koko ajan vain pois ja sitten kun malttaa hetken olla paikoillaan, tulee uni samantien.
