Päivä päivältä lähempänä

Tällä viikolla raskaus pyörähti 33. viikolle ja tajusin lasketun ajan olevan 8 viikon päästä! Hui! Ja jotta pienoinen järkytys olisi varmempi, kävimme neuvolan järjestämässä valmennuksessa kuuntelemassa synnytyksestä. Mä en ole selkeesti ajatellut tätä lapsen saantia aivan loppuun asti! Aikaisemmin ja nyt raskauden aikanakin olen vain miettinyt lapsen saantia ja lähinnä sen hoitamista, mutta synnytyskin pitäisi hoitaa jollain tavalla. Olen luonteeltani sellainen, että haluan suunnitella asiat todella tarkasti tai sitten tietää etukäteen hyvinkin yksityiskohtaisesti miten joku asia tai tapahtuma tulee menemään, mutta synnytyshän on kaikkea muuta kuin suunnitelmallista ja ennakoitavaa. Hieman siis alkaa jännitys ja pienet pelot nostamaan päätään.

Ensimmäinen ja tällä hetkellä suurin pelko liittyy epiduraalipuudutukseen. Pelolla ei ole mitään tekemistä neulojen tai pistämisen kanssa, niiden kanssa olen hyvin sujut, senkun tökkii menemään. Mutta selkäranka on mun akileenkantapää, siihen ei tarvitsisi koskea pienimmällä piikilläkää. Asiaa ei helpota nekään kommentit, että "tottakai sä sen otat, eihän siinä ole mitään". Mutta kun se nyt ei ole mulle aivan itsestään selvää ja siinä on iso kynnys ylitettävänä, jotta uskallan ottaa sen. Voi kyllä olla, että tulen sitä toivomaan, peloista huolimatta..

En ole kauheasti halunnut etsiä tietoa synnytyksestä, sillä pelkään löytäväni komplikaatiokertomuksia ja sen myötä omat pelot ja jännitys saisi lisää ilmaa siipien alle. Siskollenikin jouduin sanomaan, että verrataan synnytyskertomuksia sitten kun itsekin olen synnyttänyt, etten vain ala jännittämään liikaa. Sen verran sisko kuitenkin sanoi omasta synnytyksestään (sai pojan pari viikkoa sitten!!!!), että kaiken kaikkiaan kaikki meni hyvin ja mitä kivunlievityksiä hän sai. Sen verran mun kantti kesti kuunnella ilman mitään liikoja kuvitelmia. Mutta eiköhän me sitten myöhemmin jutella molempien synnytykset tarkemmin läpi.

Viikot kun lähenevät laskettuun aikaan, myös työpäivät alkavat käydä vähiin. Aamukampa on otettu jo käyttöön ja vielä olisi jäljellä tämä ja ensi viikko. Äitiysloman alkuun olen jättänyt sairaalakassin pakkaamisen ja kestovaippojen loppuhankinnat ja "viimeistelyn". Vielä puuttuu näpsy, hoitoliinoja ja käyttämättömien vaippojen pesua. Samoihin koneellisiin voi sitten heittää myös vauvanvaatteita. Niitä onkin niin kiva viikkailla pesun jälkeen ja järjestellä pinoihin, olen aivan heikkona niiden edessä! Ainakin vielä kun itse vauva majailee massun sisällä <3

Siskon pojan jalat ihastuttamaan päivää <3

Gua sha

Seikkailin netissä yksi päivä lukien odotusblogeja ja synnytyskertomuksia. En ole vielä sen kummemmin itse miettinyt tulevaa omaa synnytystä, joten selaisin kertomuksia hyvin silmämääräisesti, etten ala jännittämään liikaa. Eräässä blogissa oli kuitenkin mielenkiintoinen ja ei-liian-yksityiskohtainen kertomus heidän synnytyksestä. Toiveena heillä tai lähinnä naisella oli luonnonmukainen synnytys eli hän oli perehtynyt lääkkeettömiin kivunlievityksiin synnytyksessä. Eräs kivunlievitystapa, joka hänelle tuli kuitenkin sairaalassa uutena oli gua sha -hieronta (-kampa).

En odota itseltäni luonnonmukaista synnytystä, lääkkeitä tulen varmasti pyytämään, mutta en haluaisi lääkitä itseäni ja vauvaa liikaa. Tästä syystä myös lääkkeetön kivunlievitys tuntuu luonnolliselle valinnalle. Googlettelin gua shata hieman ja sehän vaikutti varsin yksinkertaiselle ja toimii myös muulloinkin kuin synnyttäessä. Ei kun hillopurkin kansi kaapista esiin, mies lattialle makaamaan, öljyä selkään ja kokeilemaan. Se, että ymmärsinkö tekniikan oikein ja toteutinko sen niin kuin on tarkoitus, ei ole mitään hajua! Mutta mies oli nukahtaa hieronnan aikana! Kai se jollakin tavalla siis toimi. Aivan yhtä komeita kuvioita ei miehen selkään ilmestynyt hieronnan aikana kuin googlen kuvahakulla löytyi, mutta jos mies rentoutui ja touhu tuntui hyvälle niin jotain ainakin tuli saavutettua. Oliko se sitten gua shata vai vain outoa hierontaa hillopurkin kannella, veikkaan jälkimmäistä! Täytyy kysyä synnytysosaston tutustumiskäynnillä millainen on heidän "valmius" lääkkeettömään kivunlievitykseen ja onko gua sha heille tuttu.

Ihan itte tein

Pitkään olen haaveillu itsetekemästä joulukranssista. Viime viikolla kuljin töistä kotiin Tiimarin ohi ja idea putkahti jostain aivojen syövereistä mieleen. Eikun liikkeeseen sisään ja suunnittelemaan. Valmis pajukranssi koristeiden kanssa mukaan ja kotia. Samana iltana en kuitenkaan vielä uskaltautunut touhuun vaan tarvitsin jonkin aikaa ensin suunnitteluaikaa sekä henkiseen valmistautumiseen! Viikon verran katselin tarvikkeita ja tänään tartuin toimeen.

Aivan yksinkertaista toihu ei mun käsissä ollut! Varmasti joku muu saisi yksinkertaisemmin tuon tehtyä ja nopeammin varmastikin, mutta kun noviisi lähtee soitellen sotaan niin prosessi on vähintäänkin tekijänsä näköinen. Mutta tulihan siitä lopuksi jonkin näköinen ja olen kyllä hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Harmittaa vain, ettei olla vielä muutettu enkä voi laittaa tätä omaan oveen, mutta tämä on hieno lahja mummolle!

Isänpäivä

Niin se aika vain kuluu.  Enää olisi neljä viikkoa töitä ennen äitiysloman alkua! Viimeiset pari viikkoa on mennyt hujauksessa eikä mitään vauva-aiheista ole tullut tehtyä tai hankittua. Paitsi, että saimme kaveriperheeltä vannan ja hoitoalusta ja kun ne nököttivät pesukoneen päällä niin jotenkin se siinä niiden näkeminen jysäytti toden tunteen vauvan saapumiseen! Vaikka tässä on jo kestovaippoja ja vaatteita hankittu niin vasta nuo isommat vauvatarvikkeet saivat aikaan sen tunteen, että kohta me ei ollakaan enää kahdestaan. Todellisuus iski! Meistä tulee perhe!

Meillä ei vielä tänä vuonna vietetä virallisesti isänpäivää, mutta eihän se ole este muistaa tulevaa isää! Vauvan tuloon valmistautuminen on ollut enemmän minun hommaa jo ihan mahan kasvamisen takia. Paikkojen järjestäminen on vain muodostunut mun hommaksi, sekin kyllä voi asiaan vaikuttaa, että suurin osa kotona kaapeissa makaavista tavaroista on minun tai minun "hallinnoimia". Näin ollen on ollut luontevaa, että minä ne myös perkaan.

Äitiyspakkaus tuli jo ajat sitten ja nimestä huolimatta meille se oli enemmänkin "vanhempien pakkaus", yhdessä katseltiin pakkauksen sisältö läpi. Ajattelin kuitenkin vähän leikitellä tällä vanhempien jaottelulla ja kasasin pienen tuotekassin tulevalle isälle. Pilkettä silmä kulmaan ja silleen, ei liian vakavaa!

Mukaan pussiin keräsin tarpeellisia asioita tulevaan isyyteen. Energiajuomaa piristykseksi, kumihanskat ja pyykkipojan vaipanvaihtoon, kylpyankka kylpyhetkiin, suklaata äidin rahoittamiseen, korvatulppia yöunille, tutit äänenvaimentimiksi (vauvalle, ei äidille), kertakäyttösadetakki pesuille tai vaipanvaihtoon, vauvakirja lukuhetkiin ja lakupiippuja varpajaisiin (savuton vaihtoehto). Mieheni tuntien veikkaan kyllä noiden syötävien ja juotavien katoavan ennen vauvan syntymää. Ja tottakai tuttien tuli olla isän fanittaman jääkiekkojoukkueen logolla vartustetut! Niiden hankinnasta olen kuullut huomautuksia jo liian pitkään, joten tähän pakettiin ne sopivat kuin nenä päähän.