Takaisin rutiineihin

Loma tuli ja loma meni. Ja kesä tuli vasta sitten. Saatiin päivähoidon 6 viikon loma katettua omilla lomillamme sekä mummin ja vaarin avustuksella, jotka tulivat hoitamaan poikaa pojan ensimmäiseksi lomaviikoksi. Toisen viikon iskä hoiti ja pojat lähti reissuun, jolloin sain piiiitkästä aikaa hieman omaa aikaa. Mutta eihän se oma aika enää ole sellaista kuin se joskus oli, sillä käytin kaiken ajan kaappien raivaamiseen ja järjestelyyn! Johan oli homma, mutta kerrankin sai tarpeeksi aikaa rauhassa käydä kaappien sisällöt läpi ja heitettyä tarpeetonta tavaraa menemään.

Lomien jälkeen tuli taas töihin paluu ja päivähoidon aloitus. Viimeisenä viikonloppuna poika sai flunssan, joten ensimmäinen maanantai oltiin vielä kotona, mutta tiistaina palattiin arkeen. Hoitoonpaluu tuntui olevan todella sydäntä särkevää, alkoi jo autosta noustessa itkemään ja huutamaan ja sellaisena poika piti jättää hoitoon. Toisena päivänä itku alkoi vasta hoitotädin syliin annettaessa, kolmantena päivänä jäi vakavan oloisena syliin ja neljäntenä päivänä vilkutti jo heipaksi. Toisesta viikosta alkaen on hoitoonmeno ollut helppoa, joten hyvä niin. Poika on kaverustunut hoidossa erään samankokoisen ja -ikäisen tytön kanssa, jonka kanssa kulkevat ja leikkivät lähes koko ajan kahdestaan. Aivan ihanaa, että meidän rauhallinen, isommassa ryhmässä hieman vetäytyvä ja tilanteita seuraava poika on löytänyt kaverin, jonka kanssa touhuta! Kumpikaan ei lapsista puhu, tai meidän poika tapailee joitakin sanoja aikuisien kanssa, mutta keskenään kaverukset elehtivät ja osoittelevat. Eräänä päivänä meidän poika oli ajellut potkumopolla päivähoidon pihalla ja kaatunut. Itkuhan siitä oli tullut, mutta ennen kuin kukaan aikuisista ehti paikalle lohduttamaan, oli tämä uusi kaveri ehtinyt viereen silittämään ja lohduttamaan niin itku loppui siihen pisteeseen!

Painoasiaa, vieläkin... Lomalla ravintolisä loppui, enkä jaksanut kesken lomaa tilata isompaa satsia vaan odoteltiin lomien loppumista. Reissussa oltiin kaksi viikkoa putkeen ja silloin poika söi kuin unelma! Ja kun kotia palattiin niin samat vaikeudet alkoivat. Samoihin aikoihin alkoi taas vaivaamaan kulmahampaiden puhkeaminen, joten sekin voi vaikuttaa. Mutta epäilen enemmän sitä, että meidän poika syö paremmin reissussa, tai yleensäkin poissa kotoa. Ravintolassakin menee hyvänkokoisia annoksia ilman mitään temppuja tai maaritteluja. Mutta taas mennään ravintolisän kanssa ja painoa kertyy edelleen hieman paremmin. Nyt ollaan jo yli 8kg! Vielä olisi ensi viikolla ravintoterapeutin tapaaminen. Sinne ei ole nyt vietävänä tarkkoja lukuja pituudesta ja painosta, kun 1,5v neuvola oli jo kesäkuussa, mutta kotivaaka näyttää painoa kertyneen hieman lisää ja pituuttakin on tullut, kun vaatteita on jäänyt pieniksi. Jos meidän poika pääsisi jo yli -20 painokäyrän niin voisi alkaa ravintolisää hieman vähentämään ja pikkuhiljaa jättämään pois.

Kesänriennoista yksi parhaimmista jutuista on istuin pyörän kyydissä! Poika oli pitkin kesää kiinnostunut mun pyörästä, mutta ei vaan ehditty istuinta asentamaan (eikä kyllä ollut pojalle kypärääkään). Kun vihdoinkin saatiin istuin paikalleen ja alettiin kypärää tarjoamaan, mutta ei tuntunut sopivan pojalle sellaisen sovittaminen. Kysyin sitten, että mitä jos laitetaan kypärä päähän pähkinän voimalla ja siihen poika suostui. Siinä sitten pähkinää mutustaessa laitettiin kypärä päähä ja kyytiin ja sen jälkeen onkin joka viikonloppu ja joinakin arki-iltoina pitänyt lähteä pyörällä kaivinkoneita etsimään! Ne ovat niin huippuja pojan mielestä, että kotonakin kantaa pientä kaivinkonetta aamusta iltaan.

Massakausi?

Nyt on hyvät fiilikset! Pojalla oli eilen 1,5v neuvola, vaikka ikää on vasta sen 1v 5kk, mutta lomien takia käytiin jo nyt. Painoa on vihdoinkin karttunut lisäravinnelitkun kanssa sen verran hyvin, että painokäyrä on lähtenyt hyvin nousemaan. Ja kun pituuttakin on karttunut niin seuraavan kerran on neuvola vasta 2v! Hieman outo olo, kun ei tarvitsekaan enä ravata kahden kuukauden välein punnitsemassa poikaa neuvolassa ja toteamassa, että voisihan tuota painoa paremmin tulla. Ravintoterapeutin kanssa on elokuussa tapaaminen ja sinne asti ravintolisää annetaan ja sen kerran perusteella tehdään jatkosuunnitelmia. Näillä näkymin sitten aletaan ravintolisää vähentämään, mutta sinne asti sitä kuitenkin vielä annetaan. Mutta nyt tuntuu hyvälle kun ollaan päästy pois "huomattavasti alipainoinen" -luokasta pois!

Korvien putkituksesta on kolmisen viikkoa. Vihdoinkin päästiin eroo korvakierteestä. Sitä ollaan hieman pohdittu, että olisiko jatkuvalla korvatulehduskierteellä ja räällä korvissa voinut olla vaikutusta pojan tasapainoon. Poika kun oppi kävelemään korvakierteen aikana eikä kävely tuntunut vakautuvan. Poika tupsahteli maahan hyvinkin usein. Putkituksen aikoihin, antibioottiestolääkityksen ollessa päällä, tasapaino alkoi löytymään paremmin. Putkituksessa selvisi, että toinen korva oli estolääkityksen aikana parantunut kokonaan ja operaatiossa tarvitsi ilmaista toisesta korvasta vain märkää pois. Putkituksen jälkeen poika on ollut paljon vakaampi, alkanut jopa juoksua harjottelemaan. Tuntuisi, että jokin yhteys asioilla voisi olla, mutta tiedä sitä sen todenperäisyyttä sitten.

Kesäloma alkoi pojalla hoitopaikan mentyä kiinni kesäksi. Viikko on vierähtänyt mummin ja vaarin hoidossa, kotona kylläkin. Ensimmäinen oikea kesäloma ja toinen kesä. Mitähän me keksittäis lomalla tehdä tai käydä? Eläimiä pitää käydä jossain katsomassa, se on varma!

Putkessa

Johan on tullut antibiootit tutuiksi tänä keväänä. Pojan korvat eivät kunnolla parantuneet antibiooteilla vaan kierrettä kesti 3-4 kuukautta ennen kuin päästiin hakemaan pojalle putket korviin. Neljä antibioottikuuria, joista viimeisin jatkettiin vielä estolääkityksenä putkitukseen asti, sillä kolmannen antibioottikuurin jälkeen varattu ensimmäinen putkitusaika jouduttiin siirtämään viikolla kun poika meni taas todella räkäiseksi.  Mutta nyt ei enää antibioottia kulu ja korvatkaan eivät enää vaivaa. Putkituskin meni hyvin, joten loppu hyvin siltä osin!

Tosin putkitusta seuraavana yönä alkoi toinen ralli: kulmahampaat! Aivan mahdottomasti tuntuu nämä kulmahampaat vaivaavan. Aikaisemmin tulleet hampaat eivät ole vaivanneet läheskään näin paljoa. Yöt ovat olleet yhtä hulinaa, jos ei särkylääkettä olla annettu, eikä ruokakaan oikein maistu. Sormia survoo välillä suuhun niin paljon kuin vain sinne mahtuu. Tuttia ei olla halluttu ottaa takaisin käyttöön, siitä kun päästiin jo eroon. Tänä yönä on vuorossa Panadol, joten sormet ristissä toivon, että se on riittävä ja että pikkuhiljaa hampaat voisivat jo edes kurkistaa ikenien läpi.

Tutista päästiin siis jo eroon. Pojalla on ikää 1v 5kk ja tutitta ollaan oltu jo kuukauden päivät. Itse en voi kunniaa tutittomuudesta ottaa, se menee päivähoidon aikuisille. Siellä poika oli alkanut nukkumaan päiväunetkin ilman tuttia ja kun kotonakin tutti oli enää vain yöunikäytössä niin luovuttiin sitten tutista kokonaan kotonakin. Ensimmäisenä iltana poika hieman koitti komentaa tuttia esiin ja parina seuraavana iltana etsi tuttia sängystä, mutta sen jälkeen ei ole sitä kaivannut.

Hauskaa on ollut seurata pojan puheen kehitystä! Sanoja on alkanut tulla, toiset ovat suomea ja toiset pojan omaa kieltä :) kuten äps, joka tarkoittaa pois :D Sanavarastosta löytyy muun muassa äiti (tarkoittaa molempia vanhempia, myös isää :D), lissää (lisää), tiitti (kiitos, kiitti) ja uusimpana anna. Joka viikko tulee jokin uusi sana, osaa ei kuulu vähään aikaan uudestaa, kuten leipä ja napa, mutta jossain vaiheessa ne tulevat varmasti uudestaan. Kovasti äiti yrittää ymmärtää pienen puhetta tai sen tapaista mitä milloinkin tarkoitetaan, aina ei osu oikeaan, mutta onneksi poika jaksaa toistaa asiaansa uudestaan ja uudestaam, joskus vahvistaa tarkoitusta huutamalla, jolloin viesti tulee yleensä nopeammin perille :)

Kesä on jo täällä. Meidän poika onneksi rakastaa aurinkolasejaan niin ei tarvitse tapella niiden laimamisesta ulos. Joskus haluaa pilviselläkin säällä aurinkolasit, muuten ei päästä ulos ollenkaan. Tai sit niitä ei saa riisua sisälle tullessa. Joten meillä jätkän ulkovarustukseen kuuluu vakiona aurinkolasit. Aivan hittijuttu on tällä hetkellä ämpäri ja lapio. Niillä tykkää leikkiä hiekkalaatikolla niin kuin sisälläkin matolla, sohvalla tai kylvyssä. Hiekkakakkuja treenataan kovasti ja hurrataan onnistuneille kakuille, niille kuvitteellisillekin! :D

Tepsuttelua eteenpäin

Pari kuukautta on vierähtänyt sitten viime päivityksen. Tässä välissä on tapahtunut paljon. Ja toisaalta ei oikeastaan juuri mitään.

Mistä aloittaisi? Poika meni hoitoon tammikuun loppupuolella vuoden täytettyään. Sopeutumiseen meni parisen viikkoa, mutta nykyisin menee jo kädet ojossa hoitajan syliin aamuisin. Viikon talviloman ja parin sairastuvalla olo kerran jälkeen on ensimmäinen päivä hoidossa ollut hieman itkun tuhruinen, mutta nopeasti on taas tottunut rytmiin. Kolme kuukautta hoidossa olon aikana kolmesti on poika joutunut olemaan pari päivää kotona flunssan takia ja kolmannen kerran oli viikon pois kunnon räkätaudin takia. Sen jälkimainingeissa tulleen korvatulehduksen lääkekuurin viimeisiä viedään.

Neuvolassa käydään edelleen painokontrolleissa kahden kuukauden välein. Painoa ei meinaa tulla juuri mitään, viimeisimmän kahden kuukauden aikana painoa kertyi lisää vain parisataa grammaa. Käyrien mukaan poika on merkittävästi alipainoinen. Lääkärin lähetteellä käytiin verikokeissa katsastamassa maksa-, munuais- ja kilpirauhasarvot sekä keliakiavasta-aineet. Mitään poikkeavaa ei niistä löytynyt, mikä sinällään on hyvä juttu. Nyt viimeisimpänä "uutuutena" neuvolaterkka antoi lähetteen ravintoterapeutille, josko sieltä löytyisi jotain mikä tilannetta auttaisi. Neuvolaterkkakin kun ei enää tiedä mitä tehdä tai mistä kiikastaa. Painokäyrä kun on koko ajan vain laskeva, pysyisi edes jollain tasolla vakiona, mutta kun ei. Itse veikkaan, että painoasia on ainoastaan pojan annoskoosta kiinni, sillä kotona ei aina tunnu ruoka maistuvan luultavastikaan tylsistymisen takia. Jotain toista ruokaa kun tarjoaa niin saattaa vedellä sitä sitten vaikka ensimmäisestä ruoasta kieltäytyi. Ja kun vertaa saman ikäisen serkkupojan annoksiin niin meidän poika syö korkeintaan puolet saman kokoisesta annoksesta (eihän lapsia pitäisi suoraan vertailla, mutta kun ei ole aikaisempaa kokemusta lapsista saatika heidän annoskoostaan niin johonkin sitä yrittää suhteuttaa). Päivähoidossa sanovat pojan syövän hyvin ja ihan hyvän kokoisia annoksia eli ehkä meidän poika on vain pieniannoksinen. Saisi kyllä vähän enemmän tarttua varteen, ettei kokonaan kuihdu pois. Mutta ehkä ravintoterapeutin vinkeillä saadaan edes painokäyrän lasku pysähtymään, sen näkee sitten aikanaan.

Kaikesta huolimatta, lähinnä tästä omasta stressaamisesta pojan painon puolesta, poika kehittyy normaalisti. Alkuvuoden aikana pojalle on puhjennut hampaita toisen perään, tähän mennessä yhteensä 6 edellisvuonna puhjenneiden 4 lisäksi. Eikä viimeiset 4 hammasta tällä erää kaukana seuraa perässä. Ensiaskeleita pääsin todistamaan viikko sitten kun ensin ole tietoisesti harjoitellut seisomaan nousua tuetta parin viikon verran. Tällä hetkellä ei uskallus tunnu riittävän muutamaa tuetonta askelta pidemmälle, mutta se ei vauhtia hidasta. Selviä sanoja ei vielä tule, mutta aivan kuin välillä koittaisi toistaa meidän sanomia sanoja, tänään viimeisimpänä kuullosti sille, että yritti sanoa 'lamppu'. Voi tätä kehityksen riemua!

Kaikista riemuista suurin pojalla on musiikki. Sitä pitää saada kuunnella ja sitä pitää päästä itse säätämään, biisiä vaihtamaan ja voi kuinka se välillä refleksin omaisesti laittaa tanssituttamaan tai rokkaamaan. Joinakin päivinä meinaa suuttua, jos ei saa musiikkia kuulumaan. Eikä musiikki saa olla mitä tahansa, vaan sen täytyy olla selkeällä rytmillä olevaa ja hyvän basson omaavaa. Suosikkisoittolistalta löytyy Cheek, JVG, Klamydia sekä rokkaavampia lastenlauluja.

Toisen mummon luona on keittiöremontti tulollaan niin kukapa muu kuin meidän pikkujätkä on hyvä apuri kaappien tyhjennyksessä. Hyvin tuli jokainen kippo ja kuppi lajiteltua kaapista yksikerrallaan ulos ja hyllyltä käytiin vielä pölytkin pyyhkimässä ;)

Vuosi sitten...

Vuosi sitten asuimme pienessä kerrostalokaksiossa. Vuosi sitten olimme juuri kotiutuneet sairaalasta pienen pojan kanssa. Vuosi sitten olimme tuoreita vanhempia.

Tänään olemme vuoden vanhan pojan vanhemmat. Kuluneen vuoden aikana olemme muuttaneet ja muuttuneet. Paljon on muuttunut.

Pieni poikamme jatkaa kasvuaan pienenä poikana. Paino laahaa edelleenkin perässä, vaikka pituutta tulee. Touhua ja tohinaa riittää, joten ehkä poika on vain läpiluikku. Sen verran neuvolatäti kuitenkin haluaa lääkärin ottavan kantaa, että olisiko jotain mitä voitaisiin tehdä auttaaksemme pojan painon nousua, esimerkiksi ravinnon suhteen. Samalla kerralla koitetaan hakea rokotteita kun ekalla yritys ei onnistunut kuumeen takia. Liekkö hampaiden tulon takia lämpöä...

Muutos arkeen tapahtui vuoden vaihteessa. Mulla loppui hoitovapaa ja palasin töihin ja poika jäi isän kanssa kotia. Olihan siinä muutosta kaikille. Uusi muutos tapahtui tällä viikolla kun pojat kävivät kahtena päivänä tutustumassa päivähoitopaikkaan ja siellä poika aloitti kokopäiväisen hoidon eilen. Olisimme mielellämme jatkaneet pojan hoitoa kotona, mutta valitettavasti taloudelliset syyt ajoivat vanhemmat töihin. Kyllähän tämä hoitoon laittaminen pahalle tuntuu, mutta ilmeisesti poika on jo jonkin verran kuitenkin viihtynyt siellä, vaikka molempina aamuina on itku tullut.

Kovasti poika on innostunut kävelyharjoittelusta, tai lähinnä innostunut työntämään tavaroita. Kävelykärry saa kyytiä ja välillä keittiön tuolit ja syöttötuoli lähtee myös liikkeelle. Kyllä saa aivan ällistyneenä seurata pojan touhuja ja sitä kehitystä! Ja sitä riemua kun poika innostuu jostain tai paneutuu johonkin mielenkiintoiseen puuhaan, sitä voisi katsella vaikka kuinka kauan. Kylvyssä sitä saakin katsella vaikka kuinka kauan kun poika ei pois suostu tulemaan, puoli tuntiakin saattaa viihtyä kaikessa rauhassa.

Kuvassa meidän poika serkkunsa kanssa järvenjäähän tutustumassa.