Ei siinä sitten kauaa mennytkään

Taisi olla jopa seuraava päivä viime postauksen kun aamupäiväunilta heräsin supistuksiin. Alkuun en ymmärtänyt niiden olevan synnytyssupistuksia, mutta kun ne eivät lakanneet ja aloin kellottaa niitä, totesin, että jotain tässä nyt on tapahtumassa. Sen verran vauhdilla vauva tupsahti maailmaan ensikertalaiselle, että jo saman iltana 10,5h tunnin päästä supistusten alettua pieni poikavauva, alle 3kg, näki päivänvalon.

Sairaalassa oltiin hieman normaalia pidempään, sillä poika joutui ottamaan vauhtia sinivalohoidosta bilirubiiniarvojen kohottua. Ja niitä tälläkin hetkellä koitetaan kotona laskea. Tärkeää on tällä hetkellä, että maitoa menee ja pissaa ja kakkaa tulee ulos. Sen verran rankkaa pienen bilirubiinivauvan kanssa on, ettei tähän rumbaan enää kestovaippoja jaksa kokeilla. Niiden aika on sitten myöhemmin kun painoa kertyy ja poika virkistyy. Vauvan keltaisuushan väsyttää vauvaa.

Sen verran poika on pieni vielä, ettei tissittelystä oikein tule mitään. Sen takia mennään lähes kokonaan lypsyllä ja pulloruokinnalla. Se tuo oman rasitteensa arkeen kun ei voi vain tökätä tissiä suuhun ja antaa vauvan itse hoitaa ruokailu. Mutta hitaasti hyvä tulee ja lypsymaidon turvin syntymäpaino on jo viikossa ohitettu. Siitäkin huolimatta, että alkuun paino laski pojalla suhtkoht paljon ennen kuin siirryttiin lisämaitoon ja äidin lypsymaitoon.

Näistä jutuista voisin omat pienet jutut kirjoitella sitten kun arki vähän saa rutiinia ja itsekin saa tämän järkyttävän väsymyksen kuriin. Mutta nyt taas unille kun vauvakin nukkuu..

Jäitä poltellessa

Niin se aika vain kuluu ja täällä alkoi 40. raskausviikko. Vointi on edelleenkin hyvä, tai niin hyvä kuin se vain voi olla. Silloin tällöin tuntuu kuukautistuntemuksia ja harjoitussupistuksia, mutta niitäkin oikeastaan vain öisin. Olen saanut kuitenkin nukuttua öisin mallikkaasti, joten en edes tiedä, onko supistuksia tullut joka yö. Vauva on laskeutunut ja kävellessä vauva painaa välillä niin aika rankasti, hyvä ettei eilinen päivä tule ohi kun niin hitaasti pitää kävellä.

Päivät toistavat täällä tällä hetkellä hieman toisiaan. Hieman vaihtelua päiviin tuo viikonloput kun mies on myös kotona. Viikolla katselen kun pöly putoaa ja yritän keksiä jotain mielekästä tekemistä. Siinähän se ongelma onkin kun mitään pesänrakentamisviettiä ei ole eikä joka päivä viitsi siivota. Eilen ja tänään päivä on kuitenkin mennyt vauhdilla kun puolen päivän aikaan on hyvistä yöunista huolimatta simmahdus tullut. Eiköhän tämäkin muiden oireiden kanssa viittaa synnytyksen lähestymiseen, mutta kyllähän tuo viikkojen määräkin kertoo, että ei tässä enää kuukausitolkulla odotella ;)

Fiilikset lähestyvän synnytyksen suhteen vaihtelevat päivittäin. Toisina päivinä en malttaisi millään odottaa synnytystä, toisina päivinä jännittää todella paljon ja joskus jopa hieman pelottaa. Mutta kaiken tämän tunnevuoristoradan voi kai laittaa raskauden piikkiin. Normaalia varmaan tässä vaiheessa, kun ei enää jaksaisi olla raskaana. Johan tässä jo hyvä pätkä onkin oltu. Eikä odotusta yhtään helpota tieto, että vielä voi mennä kolmekin viikkoa ennen kuin mitään tapahtuu! Pari viikkoa sitten yöllä tuli harkkasupistuksia rumputulella niin ajattelin, ettei tässä enää kauaa mene. Siitä ne sitten rauhoittui ja nyt tuntuu että lasketun ajan mennään reippaasti yli ja mahdollisesti jopa käynnistykseen. Mutta vielähän tässä on aikaa. Hieman vain alan olemaan kärsimätön!

Uusi vuosi, uudet kujeet

Joulu tuli ja meni, samaan syssyyn siskon poikakin sai nimen. Oltiin reissussa koko jouluviikko ja tuli todettua, ettei tuo autossa istuminen enää niin helppoa ole. Nyt siis kotona eikä tarkoitus ole enää lähteä reissun päälle. Johan tässä mennään 38. raskausviikolla.

Mitään pesänrakennusvimmaa ei ole tullut, se ei silti tarkoita ettei mitään kotona tulisi tehtyä. Hieman on muuttolaatikoita taas täytelty ja vauvavalmistelujen viimeistelyjä olen hoidellut. Siinä sen pesävimman puutteen huomaa, etten ole kovinkaan tarmokkaasti asioita hoitanut kuntoon. Sairaalakassikin on lähes pakattuna ollut jo muutaman viikon, kameran akkua ei ole ladattu ja vauvan sänkykin on vielä petaamatta. Vähän kerrallaa niin hyvä tulee!

Nukkuminen tai sen puute on alkanut ärsyttämään viimeisen viikon aikana. Öisin kun saisi nukkua niin nukun parin tunnin pätkissä 2-6 tuntia. Päivällä voi tulla aivan mahdottomia vässähdyskohtauksia, jolloin voisin nukahtaa istuilleni. Näin kävi myös siskonpojan ristiäisissä, onneksi virallisuudet oli ohi ja kahvittelut menossa. Pääsin kuitenkin levolle ennenkuin nukahdin sohvalle. Mielenkiintoa näihin viimeisiin raskausviikkoihin tuovat myös harjoitussupistukset, joita on nyt viimeisien kolmen neljän päivän / yön aikana tullut. Lähinnä öisin ja aamulla, päivisinen ole ainakaan huomannut, jos niitä on edes ollut. Niin se synnytys lähestyy, vaikka sitä se on tehnyt jo koko raskauden ajan :)

Vauvaa odottelee kotona myös pukin tuoma kantoliina. En ole vielä tämän mahan kanssa alkanut sidontoja opettelemaan, sillä en usko, että tämän tynnyrin ympärille kiedottuna oppisin kunnolla sidontoja. Liinaa mietin jo kauan sitten haluavani, jo ennen kuin raskaus oli edes ajankohtaista. Ja nyt muuton lähestyessä liinalle varmasti tulee käyttöä. Voi jotain pientä tupsaa muuton eteen kaksin käsin ja silti pitää vauva lähellä. Mies ei ole kuitenkaan syttynyt liinalle, mutta kannelkoon hän sitten vauvaa käsillään. Tulee ainakin vuosien salitreenille jotain käyttöä ;)