Mistä aloittaisi? Poika meni hoitoon tammikuun loppupuolella vuoden täytettyään. Sopeutumiseen meni parisen viikkoa, mutta nykyisin menee jo kädet ojossa hoitajan syliin aamuisin. Viikon talviloman ja parin sairastuvalla olo kerran jälkeen on ensimmäinen päivä hoidossa ollut hieman itkun tuhruinen, mutta nopeasti on taas tottunut rytmiin. Kolme kuukautta hoidossa olon aikana kolmesti on poika joutunut olemaan pari päivää kotona flunssan takia ja kolmannen kerran oli viikon pois kunnon räkätaudin takia. Sen jälkimainingeissa tulleen korvatulehduksen lääkekuurin viimeisiä viedään.
Neuvolassa käydään edelleen painokontrolleissa kahden kuukauden välein. Painoa ei meinaa tulla juuri mitään, viimeisimmän kahden kuukauden aikana painoa kertyi lisää vain parisataa grammaa. Käyrien mukaan poika on merkittävästi alipainoinen. Lääkärin lähetteellä käytiin verikokeissa katsastamassa maksa-, munuais- ja kilpirauhasarvot sekä keliakiavasta-aineet. Mitään poikkeavaa ei niistä löytynyt, mikä sinällään on hyvä juttu. Nyt viimeisimpänä "uutuutena" neuvolaterkka antoi lähetteen ravintoterapeutille, josko sieltä löytyisi jotain mikä tilannetta auttaisi. Neuvolaterkkakin kun ei enää tiedä mitä tehdä tai mistä kiikastaa. Painokäyrä kun on koko ajan vain laskeva, pysyisi edes jollain tasolla vakiona, mutta kun ei. Itse veikkaan, että painoasia on ainoastaan pojan annoskoosta kiinni, sillä kotona ei aina tunnu ruoka maistuvan luultavastikaan tylsistymisen takia. Jotain toista ruokaa kun tarjoaa niin saattaa vedellä sitä sitten vaikka ensimmäisestä ruoasta kieltäytyi. Ja kun vertaa saman ikäisen serkkupojan annoksiin niin meidän poika syö korkeintaan puolet saman kokoisesta annoksesta (eihän lapsia pitäisi suoraan vertailla, mutta kun ei ole aikaisempaa kokemusta lapsista saatika heidän annoskoostaan niin johonkin sitä yrittää suhteuttaa). Päivähoidossa sanovat pojan syövän hyvin ja ihan hyvän kokoisia annoksia eli ehkä meidän poika on vain pieniannoksinen. Saisi kyllä vähän enemmän tarttua varteen, ettei kokonaan kuihdu pois. Mutta ehkä ravintoterapeutin vinkeillä saadaan edes painokäyrän lasku pysähtymään, sen näkee sitten aikanaan.
Kaikesta huolimatta, lähinnä tästä omasta stressaamisesta pojan painon puolesta, poika kehittyy normaalisti. Alkuvuoden aikana pojalle on puhjennut hampaita toisen perään, tähän mennessä yhteensä 6 edellisvuonna puhjenneiden 4 lisäksi. Eikä viimeiset 4 hammasta tällä erää kaukana seuraa perässä. Ensiaskeleita pääsin todistamaan viikko sitten kun ensin ole tietoisesti harjoitellut seisomaan nousua tuetta parin viikon verran. Tällä hetkellä ei uskallus tunnu riittävän muutamaa tuetonta askelta pidemmälle, mutta se ei vauhtia hidasta. Selviä sanoja ei vielä tule, mutta aivan kuin välillä koittaisi toistaa meidän sanomia sanoja, tänään viimeisimpänä kuullosti sille, että yritti sanoa 'lamppu'. Voi tätä kehityksen riemua!
Kaikista riemuista suurin pojalla on musiikki. Sitä pitää saada kuunnella ja sitä pitää päästä itse säätämään, biisiä vaihtamaan ja voi kuinka se välillä refleksin omaisesti laittaa tanssituttamaan tai rokkaamaan. Joinakin päivinä meinaa suuttua, jos ei saa musiikkia kuulumaan. Eikä musiikki saa olla mitä tahansa, vaan sen täytyy olla selkeällä rytmillä olevaa ja hyvän basson omaavaa. Suosikkisoittolistalta löytyy Cheek, JVG, Klamydia sekä rokkaavampia lastenlauluja.
Toisen mummon luona on keittiöremontti tulollaan niin kukapa muu kuin meidän pikkujätkä on hyvä apuri kaappien tyhjennyksessä. Hyvin tuli jokainen kippo ja kuppi lajiteltua kaapista yksikerrallaan ulos ja hyllyltä käytiin vielä pölytkin pyyhkimässä ;)
