Loma tuli ja loma meni. Ja kesä tuli vasta sitten. Saatiin päivähoidon 6 viikon loma katettua omilla lomillamme sekä mummin ja vaarin avustuksella, jotka tulivat hoitamaan poikaa pojan ensimmäiseksi lomaviikoksi. Toisen viikon iskä hoiti ja pojat lähti reissuun, jolloin sain piiiitkästä aikaa hieman omaa aikaa. Mutta eihän se oma aika enää ole sellaista kuin se joskus oli, sillä käytin kaiken ajan kaappien raivaamiseen ja järjestelyyn! Johan oli homma, mutta kerrankin sai tarpeeksi aikaa rauhassa käydä kaappien sisällöt läpi ja heitettyä tarpeetonta tavaraa menemään.
Lomien jälkeen tuli taas töihin paluu ja päivähoidon aloitus. Viimeisenä viikonloppuna poika sai flunssan, joten ensimmäinen maanantai oltiin vielä kotona, mutta tiistaina palattiin arkeen. Hoitoonpaluu tuntui olevan todella sydäntä särkevää, alkoi jo autosta noustessa itkemään ja huutamaan ja sellaisena poika piti jättää hoitoon. Toisena päivänä itku alkoi vasta hoitotädin syliin annettaessa, kolmantena päivänä jäi vakavan oloisena syliin ja neljäntenä päivänä vilkutti jo heipaksi. Toisesta viikosta alkaen on hoitoonmeno ollut helppoa, joten hyvä niin. Poika on kaverustunut hoidossa erään samankokoisen ja -ikäisen tytön kanssa, jonka kanssa kulkevat ja leikkivät lähes koko ajan kahdestaan. Aivan ihanaa, että meidän rauhallinen, isommassa ryhmässä hieman vetäytyvä ja tilanteita seuraava poika on löytänyt kaverin, jonka kanssa touhuta! Kumpikaan ei lapsista puhu, tai meidän poika tapailee joitakin sanoja aikuisien kanssa, mutta keskenään kaverukset elehtivät ja osoittelevat. Eräänä päivänä meidän poika oli ajellut potkumopolla päivähoidon pihalla ja kaatunut. Itkuhan siitä oli tullut, mutta ennen kuin kukaan aikuisista ehti paikalle lohduttamaan, oli tämä uusi kaveri ehtinyt viereen silittämään ja lohduttamaan niin itku loppui siihen pisteeseen!
Painoasiaa, vieläkin... Lomalla ravintolisä loppui, enkä jaksanut kesken lomaa tilata isompaa satsia vaan odoteltiin lomien loppumista. Reissussa oltiin kaksi viikkoa putkeen ja silloin poika söi kuin unelma! Ja kun kotia palattiin niin samat vaikeudet alkoivat. Samoihin aikoihin alkoi taas vaivaamaan kulmahampaiden puhkeaminen, joten sekin voi vaikuttaa. Mutta epäilen enemmän sitä, että meidän poika syö paremmin reissussa, tai yleensäkin poissa kotoa. Ravintolassakin menee hyvänkokoisia annoksia ilman mitään temppuja tai maaritteluja. Mutta taas mennään ravintolisän kanssa ja painoa kertyy edelleen hieman paremmin. Nyt ollaan jo yli 8kg! Vielä olisi ensi viikolla ravintoterapeutin tapaaminen. Sinne ei ole nyt vietävänä tarkkoja lukuja pituudesta ja painosta, kun 1,5v neuvola oli jo kesäkuussa, mutta kotivaaka näyttää painoa kertyneen hieman lisää ja pituuttakin on tullut, kun vaatteita on jäänyt pieniksi. Jos meidän poika pääsisi jo yli -20 painokäyrän niin voisi alkaa ravintolisää hieman vähentämään ja pikkuhiljaa jättämään pois.
Kesänriennoista yksi parhaimmista jutuista on istuin pyörän kyydissä! Poika oli pitkin kesää kiinnostunut mun pyörästä, mutta ei vaan ehditty istuinta asentamaan (eikä kyllä ollut pojalle kypärääkään). Kun vihdoinkin saatiin istuin paikalleen ja alettiin kypärää tarjoamaan, mutta ei tuntunut sopivan pojalle sellaisen sovittaminen. Kysyin sitten, että mitä jos laitetaan kypärä päähän pähkinän voimalla ja siihen poika suostui. Siinä sitten pähkinää mutustaessa laitettiin kypärä päähä ja kyytiin ja sen jälkeen onkin joka viikonloppu ja joinakin arki-iltoina pitänyt lähteä pyörällä kaivinkoneita etsimään! Ne ovat niin huippuja pojan mielestä, että kotonakin kantaa pientä kaivinkonetta aamusta iltaan.
