Muuttohässäkkä

Suosittelen muuttamaan vaikka viimeisillään raskaana kuin parikuisen vauvan kanssa! Tosin saattaa muuttaminen olla muutenkin raskasta..

Me ostettiin rakenteilla oleva asunto vielä kun raskaudesta ei ollut mitään tietoa. Muuttopäivään ei siis itse voinut paljoakaan vaikuttaa. Muutosta teki kuitenkin hieman rauhallisempaa se, että vanha asunto irtisanottiin kuun loppuun ja uuteen pääsi muuttamaan jo perjantaina. Silloin siis alkoi hässäkkä. Laatikoita pakattiin jo kaksi viikkoa ennen muuttoa, mutta eihän viikolla päivisin mun pakkaamisesta mitään tullut kun pieni ohjelmatoimisto järjesti touhua. Puolet tavaroista jäi kovadta yrityksestä huolimatta pakkaamatta. Ja loppui myös laatikotkin kesken. Perjantaina mies lappasi nokkakärryjen kanssa pakatut laatikot pakuun ja roudasi ne uuteen kotiin. Minä hyppäsin pojan kanssa mukaan jousille ja koitin edes vähän ehtiä pintoja pyyhkimään. Kiirettä piti, että ehdittiin illan aikana saamaan uusi koti siihen kuntoon, että saatiin eka yö nukuttua pojan kanssa.

Sen verran poika kuullosteli ensimmäisen muuttopäivän touhuja, ettei unta paljoa tullut päivän aikana. Oikeastaan koko muuttoa edeltanyt viikko oli päivisin vähäuninen, pari puolen tunnin siipasua päivässä. Poika otti sitten unta takaisin toisena muuttopäivänä nukkumalla melkein koko päivän, mikä olikin pakkaamisen ja siivoamisen kannalta hyvä juttu. Onneksi mun vanhemmat olivat myös talkooporukkana, joten lapsenvahtivuoroista ei tarvinnut huolehtia.

Riittihän sitä hommaa myös varsinaisien muuttopäivien jälkeenkin. Kovin on poika kasvanut ja äitiyspakkauslaatikko alkoi jäädä pieneksi. Poika piti jo sellaista mekkalaa reunoja vasten aina herätessään, että varmaan naapuritkin kuuli. Vanhaan asuntoon ei pinnasänky mahtunut, joten vasta uuteen asuntoon oli mahdollista isompaa sänkyä pojalle hankkia. Ikean pinnasänky tuotti kuitenkin hieman haasteita kasausvaiheessa, vaikka kaksi insinööriä sitä yritti kasata. Tai ehkä juuri siinä se syy vaikeuksiin olikin :) Loppu hyvin, kaikki hyvin ja poika sai isomman sängyn.

Lypsyllä

Sairaalan papereissa meillä lukee kotiutuksen kohdalla täysimetys. Tilannehan oli kyllä täysin jotain muuta eli pullolla mentiin ja imetysyrityksiä lähinnä maidon riittävyyden kannalta. Sairaalassa maitoa alkoi nousta tulvimalla, joten lypsykoneeseen jouduin jo siellä, maitoa kun pakkasi rintoihin aivan liikaa. Sairaalakaapu oli aina märkä ja läikillä. Poika siis söi rinnalta vain sen mikä herui, mutta eihän se riittänyt.

Sairaalassa lyspäminen oli varsin helppoa. Ei tosin kovin kestävän kehityksen mukaista sillä tuttipullot olivat kertakäyttöisiä. Pumppu oli sähköinen, joten eipä tarvinnut muuta tehdä kuin istua ja pitää suutinta paikallaan. Kätevää! Pojan kerta-annos nousi viikon aikana noin 60ml ja oma maito riitti tähän hyvin. Kotiinlähtiessä sain napata jo valmiiksi lypsetyt maidot jääkaapista mukaan, sen verran oli maitoa kertynyt jemmaan.

Kotona odottikin hieman erilainen arki. Käsipumppu, minkä mies oli meidän sairaalassaoloaikana käynyt ostamassa. Lypsäminen kävi työstä, mutta onneksi heruin pumpulle. Kaikki eivät kuulemma heru, joten olin todella iloinen siitä, että korvikkeita ei tarvinnut hankkia. Tosin epäilyksen hetkiä oli, monta ja vähän väliä. Maidon tulo vaihteli, välillä jääkaappi oli pullollaan maitoa ja osa maidosta täytyi pakastaa, ja välillä täytyi pakastettua maitoa sulattaa käyttöön. Monta turhautunutta itkua tuli väännettyä, nettiä tutkittua että missä vika ja kuinka pitäisi lypsää. Netin lypsyohjeita en kuitenkaan noudattanut sillä 10 min kertarysäyslypsyllä per rinta sain yleensä kasaan enemmän kuin tarpeeksi. Ei tarvinnut 5min välein rintaa vaihtaa.

Olisihan lypsyn kanssa voinut jatkaa pidempäänkin, mutta väsy painoi todella pahasti pullonpyörityksen takia. Myös oma halu täysimetykseen ajoi pulloista pois. Netistä taas tutkimaan, miten pulloista pääsee eroon. Yleisin neuvo oli jättää pullot kylmästi vain pois. Meillä se ei kuitenkaan ollut edes vaihtoehto, sillä pojan keltaisuuden takia ruoan riittävyys ja nestekierto elimistössä oli tärkeää. Ja eihän poika ollut vielä edes kyennyt imemään rinnasta. Kaipasin vertaistukea ja suoranaista toimintasuunnitelmaa, sillä en ollut riittävän itsevarma asian suhteen. Keskustelupalstoilta löysin muutaman äidin kirjoitukset, joissa he olivat kertoneet onnistuneesta siirtymisestä pullolta rinnalle. Sitten vain päätin, että päivällä jokainen pojan ruokatauko alkaa imetyksellä.

Alkuunhan se oli varsinaista sähläämistä eikä hommasta tullut juuri mitään. Lähes täydet annokset oli annettava pullosta pojalle tissisähelön jälkeen. Mutta pikkuhiljaa rintaruokinnan juoni alkoi pojalle kirkastumaan ja tissi suuhun mahtumaan, että lisämaidon määrä alkoi vähenemään. Jostain luin, että 20ml ja alle lisämaidot voi unohtaa, ilmeisesti niiden tuoma hyöty on vain hieman pidemmässä ruokailujen väliajassa. Kun lisämaitoa pojalle maistui enää juuri nimeksi, jätin päiväsaikaan lisämaidon kokonaan pois. Siinä vaiheessa ruokailujen väli lyheni kolmesta tunnista kahteen, mutta pääasia oli että tissillä oltiin! Öisin oltiin oltu tähän mennessä vielä kokonaan pullolla, mutta päivien onnistuessa rintaruokinnalla aloin imettämään toisen yösyötön ja toisen syötön hoidin pullolla ja lypsin perään.

Lypsymaidon tarpeen vähetessä uskalsin myös toiselta yösyötöltä jättää pullotouhun pois ja niin meillä oltiin täysin rintaruokinnan varassa! Parissa viikossa oltiin siirrytty täysin pullotouhusta täysin rinnalle. Täyden rintaruokinnan alkuu tosin lypsin vielä aamupäivällä yhden kerran kaikenvaralle, mutta ne maidot päätyivät kaikki lopulta pakkaseen.

Netissä oli neuvona rintaruokinta/pullo-vaiheeseen, että alkuun vauvalle annettaisiin pullosta vähän maitoa, jotta jaksaa imeä rintaa paremmin, ja että vauva saisi täyden tunteen imetyksestä. Meillä tämä uuden opin mukainen menettely ei toiminut. Poika jäi siihen "imumoodiin", jolla aloitti, eli ei jostain syystä alkanut imemään pulloa paremmin rinnalle siirryttyään. Tämä myös toimi toiseen suuntaan eli kun lisämaitoa pullosta rinnan jälkeen tarjosin niin täytyi olla tarkkana ja pitää alkuun pieniä taukoja pullon tarjoamisessa sillä poika imutti hieman liian voimakkaasti pullosta. Välillä tuntui, että meinasi hukkua maitoon kun niin tosissaan imi, vaikka meillä oli käytössä hidasvirtaustutit pulloissa.

Käytin rintakumia imetyksen alkuvaiheessa jotta poika saa pienellä suulla paremman imuotteen isosta rinnasta. Hyvin varhaisessa vaiheessa sekaruokinnan alussa huomasin pojan väsähtävän tai kyllästyvän rinnalla, vaikka tiesin maidon heruvan hyvin. Kokeilin jatkaa ilman rintakumia ja niin ruokailu jatkui, hyvällä ruokahalulla. Maidon heruminenkin oli aivan toista luokkaa kuin kumin kanssa ja sotkemistahan se alkuun oli. Kahdella kädellä jouduin rintaa muotoilemaan ja sullomaan pojan suuhun, onneksi käytössä oli imetystyyny, jonka päällä poika makasi. Olin turhautunut rintakumiin jo heti ensimmäisestä käyttäkerrasta lähtien, sillä eihän se pysynyt kunnolla paikallaan kun poika touhusi käsillään. Välillä itsekin sähläsin kumin irti. Halusin siitä eroon mahdollisimman nopeasti. Onneksi niin kävi, vaikka imuote oli kyllä kumin kanssa parempi. Nykyisin poika imetyksen alkuun tuppaa imemään hieman väärällä otteella, mutta se ei tunnu maidontuloa haittaavan.

Keltainen

Niin se aika rientää. Oli tarkoitus kestovaippailla lähes alusta asti, mutta vieläkään ei ole yksikään kestovaippa päätynyt pojan päälle. Alkuun en edes uhrannut ajatusta kestovaipoille pojan pienen koon ja keltaisuuden takia. Tai ei keltaisuus mikään suoranainen syy ole, sen seuraus on oikeammin syy vaippakokeiluun.

Meidän poika syntyi hieman alle kolme kiloisena ja vaikka kuinka imetystä yritettiin, ei poika saanut imettyä maitoa juuri lainkaan. Paino pääsi putoamaan yli 7%, jolloin alettiin antamaan luovutettua äidinmaitoa pullosta. En alkuun ymmärtänyt tarkkailla pissavaippoja, sillä en osannut ensikertalaisena ymmärtää miksi. Tottakai näin jälkikäteen se on helppoa ymmärtää, jos ei tule pissaa, ei saa tarpeeksi nestettä. Vaihdoin vain vaipat ja ihmettelin vauvan pihkaa.

Poika kellastui ja meidän kotiinpääsy viivästyi. Vuorokausi vierähti valohoidossa, jotta bilirubiiniarvot saatiin laskuun. Korkeat bilirubiiniarvot väsyttävät vauvaa, joten meidän poika ei juurikaan ollut hereillä. Ainoastaan syönnin aikana ja sitten taas nukahti. Sen verran hormoonit ja väsymys sai oman pään sekaisin, että valohoito tuntui lähes maailmanlopulle. Huoli pienestä ihmisestä oli suuri, vaikka siinä oman sängyn vieressä poika oli hoidossa koko ajan. Eikä tieto keltaisuuden yleisyydestä auttanut lainkaan.

Pulloruokinnalla ja valohoidolla pojan paino nousi kohisten ja bilirubiiniarvot laskivat sen verran, että poika pääsi pois valon alta. Vielä meidän piti jäädä tarkkailuun puoleksitoista vuorokaudeksi, jotta saatiin varmistus siitä, ettei arvot nouse liikaa valohoidon jälkeen. Jännitti, mutta kotiin päästiin viikko synnytyksen jälkeen!

Vaikka poika oli keltainen kuin keltainen vain voi olla, kotona oltiin. Keltaisuus ei haittaa, jos vauva syö hyvin, paino nousee ja pissaa tulee. Ja meillä paino nousi ja pissaa tuli! Syntymäpaino ohitettiin jo viikko syntymän jälkeen ja pissavaipat painoivat todella paljon. Maitoa meni, onneksi oma maidontuotanto lypsämällä riitti hyvin. Meillä kerta-annokseksi vakiintui 60-70ml noin kolmen tunnin välein. Rintaruokintaan alettiin siirtymään kahden viikon kohdalla ja kolmannen viikon aikana pullo alkoi jäädä pois. Tällä hetkellä ollaan oltu vain rintaruokinnalla komeat kolme viikkoa! Rinnalta syöntiin auttoi pojan kasvaminen ja voimistuminen sillä alkuun poika oli todella pieni ja tuntui, ettei pojan suuhun edes mahdu tarpeeksi tissiä imuotetta varten.

Tällä hetkellä poika on vielä jonkin verran keltainen. Silmien valkuaiset ovat eniten keltaiset. 6-viikon ikäisenä 50-kokoiset vaatteet ovat jääneet pieniksi. Poika seurailee ympäristöään, tarjoilee sydämiä sulattavia hymyjä ja osaa ilmasita myös tyytymättömyyttään, jos palvelu ei pelaa tarpeeksi nopeasti. Keltaisuus ei siis tunnu enää haittaavan.