Tänään olemme vuoden vanhan pojan vanhemmat. Kuluneen vuoden aikana olemme muuttaneet ja muuttuneet. Paljon on muuttunut.
Pieni poikamme jatkaa kasvuaan pienenä poikana. Paino laahaa edelleenkin perässä, vaikka pituutta tulee. Touhua ja tohinaa riittää, joten ehkä poika on vain läpiluikku. Sen verran neuvolatäti kuitenkin haluaa lääkärin ottavan kantaa, että olisiko jotain mitä voitaisiin tehdä auttaaksemme pojan painon nousua, esimerkiksi ravinnon suhteen. Samalla kerralla koitetaan hakea rokotteita kun ekalla yritys ei onnistunut kuumeen takia. Liekkö hampaiden tulon takia lämpöä...
Muutos arkeen tapahtui vuoden vaihteessa. Mulla loppui hoitovapaa ja palasin töihin ja poika jäi isän kanssa kotia. Olihan siinä muutosta kaikille. Uusi muutos tapahtui tällä viikolla kun pojat kävivät kahtena päivänä tutustumassa päivähoitopaikkaan ja siellä poika aloitti kokopäiväisen hoidon eilen. Olisimme mielellämme jatkaneet pojan hoitoa kotona, mutta valitettavasti taloudelliset syyt ajoivat vanhemmat töihin. Kyllähän tämä hoitoon laittaminen pahalle tuntuu, mutta ilmeisesti poika on jo jonkin verran kuitenkin viihtynyt siellä, vaikka molempina aamuina on itku tullut.
Kovasti poika on innostunut kävelyharjoittelusta, tai lähinnä innostunut työntämään tavaroita. Kävelykärry saa kyytiä ja välillä keittiön tuolit ja syöttötuoli lähtee myös liikkeelle. Kyllä saa aivan ällistyneenä seurata pojan touhuja ja sitä kehitystä! Ja sitä riemua kun poika innostuu jostain tai paneutuu johonkin mielenkiintoiseen puuhaan, sitä voisi katsella vaikka kuinka kauan. Kylvyssä sitä saakin katsella vaikka kuinka kauan kun poika ei pois suostu tulemaan, puoli tuntiakin saattaa viihtyä kaikessa rauhassa.
Kuvassa meidän poika serkkunsa kanssa järvenjäähän tutustumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti