Päivä päivältä lähempänä

Tällä viikolla raskaus pyörähti 33. viikolle ja tajusin lasketun ajan olevan 8 viikon päästä! Hui! Ja jotta pienoinen järkytys olisi varmempi, kävimme neuvolan järjestämässä valmennuksessa kuuntelemassa synnytyksestä. Mä en ole selkeesti ajatellut tätä lapsen saantia aivan loppuun asti! Aikaisemmin ja nyt raskauden aikanakin olen vain miettinyt lapsen saantia ja lähinnä sen hoitamista, mutta synnytyskin pitäisi hoitaa jollain tavalla. Olen luonteeltani sellainen, että haluan suunnitella asiat todella tarkasti tai sitten tietää etukäteen hyvinkin yksityiskohtaisesti miten joku asia tai tapahtuma tulee menemään, mutta synnytyshän on kaikkea muuta kuin suunnitelmallista ja ennakoitavaa. Hieman siis alkaa jännitys ja pienet pelot nostamaan päätään.

Ensimmäinen ja tällä hetkellä suurin pelko liittyy epiduraalipuudutukseen. Pelolla ei ole mitään tekemistä neulojen tai pistämisen kanssa, niiden kanssa olen hyvin sujut, senkun tökkii menemään. Mutta selkäranka on mun akileenkantapää, siihen ei tarvitsisi koskea pienimmällä piikilläkää. Asiaa ei helpota nekään kommentit, että "tottakai sä sen otat, eihän siinä ole mitään". Mutta kun se nyt ei ole mulle aivan itsestään selvää ja siinä on iso kynnys ylitettävänä, jotta uskallan ottaa sen. Voi kyllä olla, että tulen sitä toivomaan, peloista huolimatta..

En ole kauheasti halunnut etsiä tietoa synnytyksestä, sillä pelkään löytäväni komplikaatiokertomuksia ja sen myötä omat pelot ja jännitys saisi lisää ilmaa siipien alle. Siskollenikin jouduin sanomaan, että verrataan synnytyskertomuksia sitten kun itsekin olen synnyttänyt, etten vain ala jännittämään liikaa. Sen verran sisko kuitenkin sanoi omasta synnytyksestään (sai pojan pari viikkoa sitten!!!!), että kaiken kaikkiaan kaikki meni hyvin ja mitä kivunlievityksiä hän sai. Sen verran mun kantti kesti kuunnella ilman mitään liikoja kuvitelmia. Mutta eiköhän me sitten myöhemmin jutella molempien synnytykset tarkemmin läpi.

Viikot kun lähenevät laskettuun aikaan, myös työpäivät alkavat käydä vähiin. Aamukampa on otettu jo käyttöön ja vielä olisi jäljellä tämä ja ensi viikko. Äitiysloman alkuun olen jättänyt sairaalakassin pakkaamisen ja kestovaippojen loppuhankinnat ja "viimeistelyn". Vielä puuttuu näpsy, hoitoliinoja ja käyttämättömien vaippojen pesua. Samoihin koneellisiin voi sitten heittää myös vauvanvaatteita. Niitä onkin niin kiva viikkailla pesun jälkeen ja järjestellä pinoihin, olen aivan heikkona niiden edessä! Ainakin vielä kun itse vauva majailee massun sisällä <3

Siskon pojan jalat ihastuttamaan päivää <3