Taisi olla jopa seuraava päivä viime postauksen kun aamupäiväunilta heräsin supistuksiin. Alkuun en ymmärtänyt niiden olevan synnytyssupistuksia, mutta kun ne eivät lakanneet ja aloin kellottaa niitä, totesin, että jotain tässä nyt on tapahtumassa. Sen verran vauhdilla vauva tupsahti maailmaan ensikertalaiselle, että jo saman iltana 10,5h tunnin päästä supistusten alettua pieni poikavauva, alle 3kg, näki päivänvalon.
Sairaalassa oltiin hieman normaalia pidempään, sillä poika joutui ottamaan vauhtia sinivalohoidosta bilirubiiniarvojen kohottua. Ja niitä tälläkin hetkellä koitetaan kotona laskea. Tärkeää on tällä hetkellä, että maitoa menee ja pissaa ja kakkaa tulee ulos. Sen verran rankkaa pienen bilirubiinivauvan kanssa on, ettei tähän rumbaan enää kestovaippoja jaksa kokeilla. Niiden aika on sitten myöhemmin kun painoa kertyy ja poika virkistyy. Vauvan keltaisuushan väsyttää vauvaa.
Sen verran poika on pieni vielä, ettei tissittelystä oikein tule mitään. Sen takia mennään lähes kokonaan lypsyllä ja pulloruokinnalla. Se tuo oman rasitteensa arkeen kun ei voi vain tökätä tissiä suuhun ja antaa vauvan itse hoitaa ruokailu. Mutta hitaasti hyvä tulee ja lypsymaidon turvin syntymäpaino on jo viikossa ohitettu. Siitäkin huolimatta, että alkuun paino laski pojalla suhtkoht paljon ennen kuin siirryttiin lisämaitoon ja äidin lypsymaitoon.
Näistä jutuista voisin omat pienet jutut kirjoitella sitten kun arki vähän saa rutiinia ja itsekin saa tämän järkyttävän väsymyksen kuriin. Mutta nyt taas unille kun vauvakin nukkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti