Johan aikaa vierähti. Muutto oli jo hieman yli kuukausi sitten, mutta mun tavaroita makaa vielä muuttolaatikoissa. Yksi syy tavaroiden purkamiseen on ajan puute, mutta myös säilytystilaa puuttuu. Muutettiin nimittäin pienestä kaksiosta isoon kolmioon ja samalla kaikki vanhat huonekalut lähtivät mäkeen. Uusia ollaan sitten odoteltu ja käyty metsästämässä. Sohvat tilattiin jo ennen muuttoa, mutta ne tulivat vasta viikko sitten. Olohuoneessa ei ole vielä sohvapöytääkään, sillä löysimme vasta äsken mieleisen ja tilaustuotehan sekin oli. Mutta kohta sekin tulee. Pojan huone toimii tällä hetkellä varastohuoneena, sillä poika nukkuu vielä tietenkin meidän kanssa samassa huoneessa. Suurimmaksi osaksi paikkaansa odottavat mun askartelutavarat ja tilpehöörit. Miten ne mahtuivat siellä pienessä asunnossa olemaan kun nyt tuplaten isommassa asunnossa niille ei löydy ollenkaan paikkaa? Pitää vissiin hieman kriittisellä silmällä tutkailla niitä ja laittaa ylimääräiset myyntiin.
Poika kasvaa silmissä. Tosin itse en sitä niin huomaa, mutta vaatteet jäävät huvin nopeasti pieniksi. 60cm oli täynnä 3kk neuvolassa. Painon kehitys on hieman pienempää pituuskasvuun nähden, joten mitään pullapoikaa ei meillä vieläkään ole. Kestovaipat taitavat jäädä meillä nyt käyttämättä. En vain ole saanut tässä muuttotouhussa ja reissujen välissä niitä kokeiltua. Ja kun nyt pikkuhiljaa pitäisi alkaa siirtymään 3-koon vaippoihin, tuntuu ettei pojalla ole reisien ympärystä tarpeeksi. Kerran jo kokeilin seuraavaa vaippakokoa, mutta pissahan sieltä ohi reidestä tuli. Vielä siis pienemmillä vaipoilla, kakka vain ei enää kertakaikkiaan mahdu. Senkin takia isompi vaippakoko olisi pop.
Muuton aikaan pojan kakkatahti hidastui. Samalla alkoi posketkin pyöristymään. Mutta oisi niin paljon helpompaa pestä vaikka kaksi kakkaa päivässä niinkuin se oli ennen muuttoa kuin kaksi kakkaa viikossa! Voi sitä räjähdystä! Ja pään yli vedettävät bodyt! Ei niin mitään järkeä siinä yhdistelmässä. Sitä on sitten joka paikassa, pojan tukasta alkaen. Kerran löydettiin nenän pielestäkin, tosin taisi olla vain pesuroiske... Pahin tilanne sattui viikko sitten kun oltiin pojan kanssa fyssarilla käymässä. Räjäytti siellä sitten potin. Ja eihän siellä ollutta vauvanhoitopaikkaa oltu varustettu sellaista räjäystä varten. Aivan onneton allas ja liiketunnistimella toimiva hana, jossa ei ollut edes lämpötilansäätöä. Ja kylmää vettähän sieltä tuli, ja poika huusi kuin syötävä. Kakkaa oli taas joka paikassa ja sehän on liukuominaisuuksiltaan varsin lipevää. Kyllä oli työ pestä huutavaa ja rimpuilevaa poikaa, joka meinasi koko ajan livetä kädestä, ja vettä tuli ja ei tullut. Lopputuloksena oli kyllä puhdas poika puhtaissa vaatteissa ja kuivassa vaipassa, mutta kakkaa löytyi pesun jälkeen äidin paidasta (osan tahroista löysin vasta kotona), lattialta ja altaspöydältä roiskeina. Huh, mutta selvittiin.
Meidän poika siis päätyi fyssarille. Neuvolaterkka halusi meidän käyvän siellä 3kk neuvolan jälkeen siksi, että poika ei nosta päätään käsistä vedettäessä. Saatiin vinkkejä aktivointiin ja "diagnoosi", mutta mitään huolta ei kehityksen suhteen ole. Fyssari sanoi, että kaikki lapset eivät testitilanteessa kannattele päätään vielä myöhemminkään vaikka osaavat kannatella ihan normisti. Nyt viikko myöhemmin pää alkaa nousemaan jo mukana, kyljen kautta nostettaessa aivan täysin. Vatsalle kierähdykset on aloitettu, samoin lelut ovat alkaneet menemään suuhun. Niin se kehitys etenee, huimaa katseltavaa!
Niin ja mitä pojan keltaisuuteen tulee, ei siitä ole enää jälkeäkään! Taisi hävitä jo 2kk iän maita, mutta niin vaivihkaa, ettei sitä edes tajunnut.
2 kommenttia:
Miten pään kannattamista käsistä vedettäessä voi harjoitella? Itse olen huomannut myös ettei meidän tyttö tuo päätä kovin hyvin mukana, jos lainkaan..
Moikka Anu! Meillä ei poika nosta päätä vielläkään käsistä vedettäessä, vaikka hyvin kannatteleekin päätään. "Reenattiin" pään kannattelua kylkien kautta nostamalla joka kerta ja selällään ollessa leikittiin pojan jalkojen kanssa ja esiteltiin niitä sille. Ilman housuja siis tämä leikittely. Vielä ei ole itse tajunnut varpaita, mutta huvittuu aina kun ohjataan kädet paljaisiin varpaisiin :)
Kylkien kautta nostaminen ja kyljeltä toiselle "rullailu" auttoi patissa viikossa ja nyt ei enää tarvitse niin olla huolissaan pään tuennasta. Myös erilaiset kantoasennot harjoittavat päätä kannattavia lihaksia. Mä kantelin poikaa hieman vinossa asennossa puolta vaihdellen, vauvat niin kuin me vanhemmatkin haluavat katsella maailmaan vaakatasossa, niin tässä kantoasennossa pää alkoi hyvinkin nopeasto topakoitumaan. Mutta niin kuin alussa kirjoitin, käsistä vedettäessä pää jää edelleenkin roikkumaan, ei vaan taida testiliike olla meidän pojan juttu :)
Lähetä kommentti