Me ostettiin rakenteilla oleva asunto vielä kun raskaudesta ei ollut mitään tietoa. Muuttopäivään ei siis itse voinut paljoakaan vaikuttaa. Muutosta teki kuitenkin hieman rauhallisempaa se, että vanha asunto irtisanottiin kuun loppuun ja uuteen pääsi muuttamaan jo perjantaina. Silloin siis alkoi hässäkkä. Laatikoita pakattiin jo kaksi viikkoa ennen muuttoa, mutta eihän viikolla päivisin mun pakkaamisesta mitään tullut kun pieni ohjelmatoimisto järjesti touhua. Puolet tavaroista jäi kovadta yrityksestä huolimatta pakkaamatta. Ja loppui myös laatikotkin kesken. Perjantaina mies lappasi nokkakärryjen kanssa pakatut laatikot pakuun ja roudasi ne uuteen kotiin. Minä hyppäsin pojan kanssa mukaan jousille ja koitin edes vähän ehtiä pintoja pyyhkimään. Kiirettä piti, että ehdittiin illan aikana saamaan uusi koti siihen kuntoon, että saatiin eka yö nukuttua pojan kanssa.
Sen verran poika kuullosteli ensimmäisen muuttopäivän touhuja, ettei unta paljoa tullut päivän aikana. Oikeastaan koko muuttoa edeltanyt viikko oli päivisin vähäuninen, pari puolen tunnin siipasua päivässä. Poika otti sitten unta takaisin toisena muuttopäivänä nukkumalla melkein koko päivän, mikä olikin pakkaamisen ja siivoamisen kannalta hyvä juttu. Onneksi mun vanhemmat olivat myös talkooporukkana, joten lapsenvahtivuoroista ei tarvinnut huolehtia.
Riittihän sitä hommaa myös varsinaisien muuttopäivien jälkeenkin. Kovin on poika kasvanut ja äitiyspakkauslaatikko alkoi jäädä pieneksi. Poika piti jo sellaista mekkalaa reunoja vasten aina herätessään, että varmaan naapuritkin kuuli. Vanhaan asuntoon ei pinnasänky mahtunut, joten vasta uuteen asuntoon oli mahdollista isompaa sänkyä pojalle hankkia. Ikean pinnasänky tuotti kuitenkin hieman haasteita kasausvaiheessa, vaikka kaksi insinööriä sitä yritti kasata. Tai ehkä juuri siinä se syy vaikeuksiin olikin :) Loppu hyvin, kaikki hyvin ja poika sai isomman sängyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti