Sairastupa

Vihdoinkin alkaa helpottamaan. Meillä on ollut jo kuukauden verran sairastupa pystyssä. Tauti vain on vaihtunut. Kahden viikon flunssa pojalla tuntui jo paranevan kunnes sitten paheni todella nopeasti. Käytiin ensimmäisen kerran lääkärillä ja korvatulehdushan sieltä löytyi. Antibiootit kehiin ja ne poika on ottanut mukisematta lusikalla. Ruutalla suoraan suuhun en ole edes yrittänyt kun lusikalla maistuu lähes kaikki tarjottu. Viikko korvatulehdusdiagnoosista pojalla paukahti enterorokko. Kaksi päivää korkeaa kuumetta ja samalla pojalle nousi rakkoja jalkoihin ja käsiin. Onneksi rakkulat eivät tuntuneen paljoakaan haittaavan, pahempia päiviä olivat kuumepäivät. Viikko kuumeesta ja rakkuloiden nousemisesta oli rakkulat kuivaneet ja lähes kaikki ruvet jo irronneet. Ja jotta kuukausi sairastupaa saadaan täyteen niin viimeisen viikon otan minä nimiini. Tällä hetkellä parantelen omia enterorokon rakkoja. Hieman erilainen taudinkulku mulla kuin pojalla, mutta mieluummin näin päin, ettei pojalla paljoa rakkulat haitanneet.

Tässä kaiken sairastelun aikana pojalle tuli 9kk täyteen. Tällä kertaa ei ollut neuvolaa, joten kasvun arviointi jää kotivaa'an ja oman silmän varaan. Hieman taitaa tuo sairastelu olla ottanut osansa painonnoususta, mutta hitaasti on painoa tullut. Luultavastikin 7kg on rikki, hiuksen hienosti ja korkeintaa parilla sadalla grammalla. Meidän poika on ja pysyy siellä todella sirojen vauvojen kastissa. Yhden kaverin kanssa ollaan tässä matkan varrella vaihdettu lastemme kuulumisia varsinkin kasvun suhteen. Hänen tyttönsä on pari kuukautta nuorempi kuin meidän poika ja tämä tyttö on jo kilon painavampi. Taisi pituuttakin olla jo saman verran ellei jo hieman enemmänkin. Kuullostaa meidän poikaan verrattuna todella isolle tytölle, mutta normaalisti kasvanut normaalin kokoinen tyttö. Meidän poika vain on sieltä pienemmästä päästä.

Seisomaan meidän poika ponkaisi 8kk ikäisenä, mutta vaikka seisomaharjoituksia on takana jo puolitoista kuukautta, ei kävely ole vielä kiinnostanut poikaa. Hän kyllä siirtyy hitaasti olohuoneen pöydän laitaa vasten, mutta ei sitä vielä kävelyksi voi sanoa. Kontatakin poika osaa, mutta liikkuminen silti tapahtuu ryömimällä. Sen verran on ryömimistaito hiottu huippuunsa, ettei konttaukseen ole vielä ollut tarvetta. Välillä väläyttää vain pienen matkan kontaten ja jatkaa sitten matkaa ryömimällä. Liukkaalla lattialla ei välttämättä käytä edes jalkojaan vaan vetelee niitä perässä, eikä silti tunnu vauhti hyytyvän.

Istumaannousukin on tullut uutena. Aikaisemmin istuminen oli lähinnä puoli vahinko kun seisonnasta alastullessa tupsahti istuilleen. Viikko sitten lelujen kanssa touhutessa kävi ensimmäisen kerran itse istumaan ja sen jälkeen istumaannousuja on kertynyt joka päivä. Aivan puhtaita istuma-astentoja on kyllä harvakseltaa, toinen jalka jää useimmiten koukkuun ulospäin, mutta silloin yleensä ei poika maltakaan pysyä paikallaan kovinkaan pitkään. Yleensä tuntuu muistuvan mieleen, ettei ole hetkeen noussutkaan seisomaan ja tuolla jossain taisi olla se paikka missä on kiva seisoskella.