Melkein jo vuosi

Vuosi sitten Itsenäisyyspäiväviikonlopusta alkoi äitiysloma ja viimeiset viikot raskaudesta. Hyvin kulki ja hyvin myös nukuin. Ikävä on niitä unia, en ole koskaan nukkunut niin hyvin kuin raskausaikana! En ainakaan sen jälkeen, ollut yöllä muutakin puuhaa kuin vain nukkua rauhassa.

Kohta tulee pojalle vuosi täyteen. Ennen sitä kuitenkin on joulu ja uusi vuosi ja uuden vuoden mukana itse lähden takaisin töihin. En odota sitä innolla, en ollenkaan, mutta jos kuitenkin nauttisi vielä viimeisistä viikoista kotiäitinä ja viettäisi rauhallisen joulun. Ehtii sitä jännittää ja stressata arkipäiväeroa pojasta. Onneksi kuitenkaan ei poika mene ihan heti vuoden alusta hoitoon vaan jää alkuun muutamaksi viikoksi isän kanssa kotiin. Hoitoonlähtö on vasta synttäreiden jälkeen.

Viimeisen kuukauden aikana pojalle on ylähampaat alkaneet kurkkimaan ikenien läpi. Tällä hetkellä toinen etuhammas on jo tullut esiin ja kolme muuta on todella lähellä jo ikenen puhkaisua. Muitakin yläpuolen hampata kun kurkkii niin siellä ne jo näkyy ikenen läpi. Toivottavasti tällä satsilla ei kuitenkaan tulisi enempää hampaita vaan olisi hieman taukoa, sillä ruokaa ei tunnu poika oikein mielellään syövän. Maitoa menisi vaikka kuinka paljon, joudun hieman rajoittamaan sitä, ettei ihan juo litratolkulla. Tällä hetkellä ruokaa menee kohtuudella kun tarjoilee sen kylmänä tai huoneenlämpöisenä. Ja sekin auttaa kun olen antanut oman lusikan käteen niin sohii sillä sitten ruokailun lomassa sinne kuppiin. Sotkuhan siitä syntyy, mutta pientä se on vielä kuitenkin siihen nähden mitä sen varmasti on sitten kun oikeasti syö itse. Ja tällä hetkellä tärkeintä on, että ruokaa menisi edes jonkin verran, joten ruokailun jälkeen siivotaan vähän laajemmalti kuin vain ruoka- ja maitokupit pois pöydästä.

Yöt ovat myös olleet hieman haastavia. Näinköhän hampaiden tuo vaivaa vai onko poika vain siirtymässä yksiin uniin, jolloin päivällä kahdet päiväunet verottavat yöunia? Nyt ollaan nukuttu päivällä vähän vähemmän ja aikaistettu yöunille menoa puolella tunnilla ja sinänsä on hyvin mennyt. Onhan poika illalla ollut väsynyt, mutta silloinhan saakin jo olla. Aamupäivällä nukutaan ysin jälkeen yhdet unet, yleensä 40 min, ja puolen päivän jälkeen toiset. Nämä toisetkin ovat olleet viime aikoina sen 40-50 min. Ei vaan kummillakaan unilla nuku enempää. Pari viikkoa sitten toiset unet olivat vielä puolisentoista tuntia, mutta ei enää. Saa nähdä, onko poika siirtymässä yksiin uniin vai kiusaako hampaiden tulo päiväuniakin.

On ollut mielenkiintoista seurata pojan viime viikkojen kehitystä. Sanoja on alkanut yhdistämään esineisiin, kuulunymmärtämistä :) Pojalta voi esimerkiksi kysyä "missä pallo?" ja poika lähtee innosta kontaten etsimään palloa. Toinen mitä voidaan yhdessä etsiä on nalle. Näiden kahden lisäksi poika ymmärtää pusun ja tutin. Aina pyydettäessä poika ei anna pusua, mutta tajoaa vähintää posken pussattavaksi :D Ota-anna-leikki on myös kuuminta hottia. Tänään ei meinannut imuroinnista tulla mitään kun poika kulki imurin perässä ja halusi antaa mulle koko ajan imurin johtoa. Jos en tullut siltä vastaanottamaan tarjottua pätkää johdosta, huusi poika imurin päälle komennusäänteitä koko ajan kovempaa niin kauan että tulin. Joten vähän väliä oli käytävä pojan luona kun käsky kävi. Mikäs siinä, ihana poika, ei sillä siivouksella niin kiire ole.

Pesukoneen täyttö on myös kivaa, ainakin kun sinne voi laittaa paljon tavaraa (lähinnä sulloo sinne käyttämättömiä vaippoja) ja ottaa pois. Siinä touhussa menee yleensä pitkään. Ja voi sitä riemua kun kone on oikeasti päällä. Täytyi etsiä käyttöohjeesta lapsilukon näppäinyhdistelmä kun poika löysi start/pause-napin...