Lypsyllä

Sairaalan papereissa meillä lukee kotiutuksen kohdalla täysimetys. Tilannehan oli kyllä täysin jotain muuta eli pullolla mentiin ja imetysyrityksiä lähinnä maidon riittävyyden kannalta. Sairaalassa maitoa alkoi nousta tulvimalla, joten lypsykoneeseen jouduin jo siellä, maitoa kun pakkasi rintoihin aivan liikaa. Sairaalakaapu oli aina märkä ja läikillä. Poika siis söi rinnalta vain sen mikä herui, mutta eihän se riittänyt.

Sairaalassa lyspäminen oli varsin helppoa. Ei tosin kovin kestävän kehityksen mukaista sillä tuttipullot olivat kertakäyttöisiä. Pumppu oli sähköinen, joten eipä tarvinnut muuta tehdä kuin istua ja pitää suutinta paikallaan. Kätevää! Pojan kerta-annos nousi viikon aikana noin 60ml ja oma maito riitti tähän hyvin. Kotiinlähtiessä sain napata jo valmiiksi lypsetyt maidot jääkaapista mukaan, sen verran oli maitoa kertynyt jemmaan.

Kotona odottikin hieman erilainen arki. Käsipumppu, minkä mies oli meidän sairaalassaoloaikana käynyt ostamassa. Lypsäminen kävi työstä, mutta onneksi heruin pumpulle. Kaikki eivät kuulemma heru, joten olin todella iloinen siitä, että korvikkeita ei tarvinnut hankkia. Tosin epäilyksen hetkiä oli, monta ja vähän väliä. Maidon tulo vaihteli, välillä jääkaappi oli pullollaan maitoa ja osa maidosta täytyi pakastaa, ja välillä täytyi pakastettua maitoa sulattaa käyttöön. Monta turhautunutta itkua tuli väännettyä, nettiä tutkittua että missä vika ja kuinka pitäisi lypsää. Netin lypsyohjeita en kuitenkaan noudattanut sillä 10 min kertarysäyslypsyllä per rinta sain yleensä kasaan enemmän kuin tarpeeksi. Ei tarvinnut 5min välein rintaa vaihtaa.

Olisihan lypsyn kanssa voinut jatkaa pidempäänkin, mutta väsy painoi todella pahasti pullonpyörityksen takia. Myös oma halu täysimetykseen ajoi pulloista pois. Netistä taas tutkimaan, miten pulloista pääsee eroon. Yleisin neuvo oli jättää pullot kylmästi vain pois. Meillä se ei kuitenkaan ollut edes vaihtoehto, sillä pojan keltaisuuden takia ruoan riittävyys ja nestekierto elimistössä oli tärkeää. Ja eihän poika ollut vielä edes kyennyt imemään rinnasta. Kaipasin vertaistukea ja suoranaista toimintasuunnitelmaa, sillä en ollut riittävän itsevarma asian suhteen. Keskustelupalstoilta löysin muutaman äidin kirjoitukset, joissa he olivat kertoneet onnistuneesta siirtymisestä pullolta rinnalle. Sitten vain päätin, että päivällä jokainen pojan ruokatauko alkaa imetyksellä.

Alkuunhan se oli varsinaista sähläämistä eikä hommasta tullut juuri mitään. Lähes täydet annokset oli annettava pullosta pojalle tissisähelön jälkeen. Mutta pikkuhiljaa rintaruokinnan juoni alkoi pojalle kirkastumaan ja tissi suuhun mahtumaan, että lisämaidon määrä alkoi vähenemään. Jostain luin, että 20ml ja alle lisämaidot voi unohtaa, ilmeisesti niiden tuoma hyöty on vain hieman pidemmässä ruokailujen väliajassa. Kun lisämaitoa pojalle maistui enää juuri nimeksi, jätin päiväsaikaan lisämaidon kokonaan pois. Siinä vaiheessa ruokailujen väli lyheni kolmesta tunnista kahteen, mutta pääasia oli että tissillä oltiin! Öisin oltiin oltu tähän mennessä vielä kokonaan pullolla, mutta päivien onnistuessa rintaruokinnalla aloin imettämään toisen yösyötön ja toisen syötön hoidin pullolla ja lypsin perään.

Lypsymaidon tarpeen vähetessä uskalsin myös toiselta yösyötöltä jättää pullotouhun pois ja niin meillä oltiin täysin rintaruokinnan varassa! Parissa viikossa oltiin siirrytty täysin pullotouhusta täysin rinnalle. Täyden rintaruokinnan alkuu tosin lypsin vielä aamupäivällä yhden kerran kaikenvaralle, mutta ne maidot päätyivät kaikki lopulta pakkaseen.

Netissä oli neuvona rintaruokinta/pullo-vaiheeseen, että alkuun vauvalle annettaisiin pullosta vähän maitoa, jotta jaksaa imeä rintaa paremmin, ja että vauva saisi täyden tunteen imetyksestä. Meillä tämä uuden opin mukainen menettely ei toiminut. Poika jäi siihen "imumoodiin", jolla aloitti, eli ei jostain syystä alkanut imemään pulloa paremmin rinnalle siirryttyään. Tämä myös toimi toiseen suuntaan eli kun lisämaitoa pullosta rinnan jälkeen tarjosin niin täytyi olla tarkkana ja pitää alkuun pieniä taukoja pullon tarjoamisessa sillä poika imutti hieman liian voimakkaasti pullosta. Välillä tuntui, että meinasi hukkua maitoon kun niin tosissaan imi, vaikka meillä oli käytössä hidasvirtaustutit pulloissa.

Käytin rintakumia imetyksen alkuvaiheessa jotta poika saa pienellä suulla paremman imuotteen isosta rinnasta. Hyvin varhaisessa vaiheessa sekaruokinnan alussa huomasin pojan väsähtävän tai kyllästyvän rinnalla, vaikka tiesin maidon heruvan hyvin. Kokeilin jatkaa ilman rintakumia ja niin ruokailu jatkui, hyvällä ruokahalulla. Maidon heruminenkin oli aivan toista luokkaa kuin kumin kanssa ja sotkemistahan se alkuun oli. Kahdella kädellä jouduin rintaa muotoilemaan ja sullomaan pojan suuhun, onneksi käytössä oli imetystyyny, jonka päällä poika makasi. Olin turhautunut rintakumiin jo heti ensimmäisestä käyttäkerrasta lähtien, sillä eihän se pysynyt kunnolla paikallaan kun poika touhusi käsillään. Välillä itsekin sähläsin kumin irti. Halusin siitä eroon mahdollisimman nopeasti. Onneksi niin kävi, vaikka imuote oli kyllä kumin kanssa parempi. Nykyisin poika imetyksen alkuun tuppaa imemään hieman väärällä otteella, mutta se ei tunnu maidontuloa haittaavan.