Keltainen

Niin se aika rientää. Oli tarkoitus kestovaippailla lähes alusta asti, mutta vieläkään ei ole yksikään kestovaippa päätynyt pojan päälle. Alkuun en edes uhrannut ajatusta kestovaipoille pojan pienen koon ja keltaisuuden takia. Tai ei keltaisuus mikään suoranainen syy ole, sen seuraus on oikeammin syy vaippakokeiluun.

Meidän poika syntyi hieman alle kolme kiloisena ja vaikka kuinka imetystä yritettiin, ei poika saanut imettyä maitoa juuri lainkaan. Paino pääsi putoamaan yli 7%, jolloin alettiin antamaan luovutettua äidinmaitoa pullosta. En alkuun ymmärtänyt tarkkailla pissavaippoja, sillä en osannut ensikertalaisena ymmärtää miksi. Tottakai näin jälkikäteen se on helppoa ymmärtää, jos ei tule pissaa, ei saa tarpeeksi nestettä. Vaihdoin vain vaipat ja ihmettelin vauvan pihkaa.

Poika kellastui ja meidän kotiinpääsy viivästyi. Vuorokausi vierähti valohoidossa, jotta bilirubiiniarvot saatiin laskuun. Korkeat bilirubiiniarvot väsyttävät vauvaa, joten meidän poika ei juurikaan ollut hereillä. Ainoastaan syönnin aikana ja sitten taas nukahti. Sen verran hormoonit ja väsymys sai oman pään sekaisin, että valohoito tuntui lähes maailmanlopulle. Huoli pienestä ihmisestä oli suuri, vaikka siinä oman sängyn vieressä poika oli hoidossa koko ajan. Eikä tieto keltaisuuden yleisyydestä auttanut lainkaan.

Pulloruokinnalla ja valohoidolla pojan paino nousi kohisten ja bilirubiiniarvot laskivat sen verran, että poika pääsi pois valon alta. Vielä meidän piti jäädä tarkkailuun puoleksitoista vuorokaudeksi, jotta saatiin varmistus siitä, ettei arvot nouse liikaa valohoidon jälkeen. Jännitti, mutta kotiin päästiin viikko synnytyksen jälkeen!

Vaikka poika oli keltainen kuin keltainen vain voi olla, kotona oltiin. Keltaisuus ei haittaa, jos vauva syö hyvin, paino nousee ja pissaa tulee. Ja meillä paino nousi ja pissaa tuli! Syntymäpaino ohitettiin jo viikko syntymän jälkeen ja pissavaipat painoivat todella paljon. Maitoa meni, onneksi oma maidontuotanto lypsämällä riitti hyvin. Meillä kerta-annokseksi vakiintui 60-70ml noin kolmen tunnin välein. Rintaruokintaan alettiin siirtymään kahden viikon kohdalla ja kolmannen viikon aikana pullo alkoi jäädä pois. Tällä hetkellä ollaan oltu vain rintaruokinnalla komeat kolme viikkoa! Rinnalta syöntiin auttoi pojan kasvaminen ja voimistuminen sillä alkuun poika oli todella pieni ja tuntui, ettei pojan suuhun edes mahdu tarpeeksi tissiä imuotetta varten.

Tällä hetkellä poika on vielä jonkin verran keltainen. Silmien valkuaiset ovat eniten keltaiset. 6-viikon ikäisenä 50-kokoiset vaatteet ovat jääneet pieniksi. Poika seurailee ympäristöään, tarjoilee sydämiä sulattavia hymyjä ja osaa ilmasita myös tyytymättömyyttään, jos palvelu ei pelaa tarpeeksi nopeasti. Keltaisuus ei siis tunnu enää haittaavan.